Positiiviset ihmiset luovat ympärilleen positiivisuutta ja tätä kautta myös muihin ihmisiin voimaa enemmän kuin ehkä itse aina ymmärtääkään. Koen että myös positiivisuus on tietynlainen tunnetila ja tarttuu muihin ihan samalla tavalla, kun vaikka kiireinen tai ärtynyt tila. Ruokitaan siis toinen toisiamme positiivisuudella, kannustuksella ja ilolla ihan vaikka itsemme vuoksi, jotta saamme elää tässä positiivisuuden tunnekehässä.
Minulla on tällä hetkellä totaali pinkit lasit päässä ja hymy korvissa saakka. Haluankin kertoa teille pienen hetken ja oivalluksen, jonka koin pari päivää sitten. Tarinasta tulikin niin pitkä, että kirjoitin sen tänne blogin puolelle.
Tämän kirjoituksen tehtävä ei ole nostaa itseni jalustalle, vaan ehkä avartaa ajatusta, että meistä kaikista löytyy jotain annettavaa ja ollaan upeita tyyppejä jokainen sillä omalla vahvuudellaan. Niitä vahvuuksia vaan tarvitsee jonkun ehkä välillä herätellä ja nostaa esille. Ne jotka minut tuntee tuolta koripallovalmennuspuolelta, tietää että olen positiivisen palautteen totaali-toitottaja, niin paljon siitä puhun kollegoiden kanssa, sekä jaan valmennettaville oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi.
Tällä viikolla ohjaustuntini jälkeen eräs asiakas tuli ovensuussa minulle vielä huikkaamaan, että siis aivan mahtava fiilis, vitsi mitä energiaa sinusta saa, kiitos paljon. Totesi vielä, että hänellä oli ollut todella paska päivä ja eipä ole enää. Kiitin palautteesta, se kosketti minua. Kun olin saanut toisen tunnin vielä vedettyä ja niin sanotusti laskettua vähän sykkeitä ja aivoihin jälleen tilaa, aloin miettimään tätä palautetta. Ajattelin että ei hittolainen, minustahan saa energiaa!! Tämä oli hieno Win Win tilanne asiakkaan kanssa, hän sai parhaan fiiliksen ja hän jakoi minulle positiivisen palautteen. Taputin itseäni olalle ja kerroin itselleni että hei minulla on aika hieno vahvuus =) tapahtui myös oivallus….
Olen aloittanut ryhmäliikunnan ohjauksen vasta kolmisen vuotta sitten ja usein koen, että olen pahasti ”jäljessä” aina muista ohjaajista taidollisesti. He vetävät superhyper askelkuvioyhdistelmiä, laulaa ja taputtelee samalla ja vielä mikä parasta, antaa juuri ne oikeat, tekniset ohjeet siinä sivussa. Alkuun koin, että minun on tehtävä ihan mielettömästi töitä (ja teinkin), että pääsisin edes lähelle tuota ja että voisin edes ohjata missään isoille ryhmille tai edes kehtaan pyytää itselleni tunteja liikuntakeskuksista, ja apua saada tästä vielä rahaa!. Olin aloittelejia ja vaikka rakastinkin heti ensimmäisestä tunnista saakka ohjausta, silti etsin todella vahvasti itseäni ohjaajana. Minkälainen ohjaaja minä olen? ja mitä haluan antaa asiakkailleni? Tätä roolia etsin paljon ja ehkäpä alkuun vertasinkin itseäni niihin muihin…. Niihin konkareihin. Ja haluan todeta, että kaikki ohjaajakollegat, joiden kanssa olen työskennellyt, on ihan superihania ja heiltä olen saanut paljon tsemppiä. En siis koe kateutta heitä kohtaan vaan hitonmoista kunnioitusta ja sitä että jokaiselta voi oppia jotain uutta ja ottaa myös talteen omaan ohjaajapankkiin. Olen myös hullun rohkeasti ottanut erilaisia tunteja itselleni ja minuun ollaan luotettu antamalla erilaisia mahdollisuuksia. Tämä on myös ollut opin polku, josta saan olla erittäin kiitollinen.
Tämän kevään aikana olen saanut moneen otteeseen palautetta energiasta ja positiivisesta draivista mitä jaan ja olen jakanut niin livetunneilla, kuin myös näin korona aikaan livelähetysten välityksellä. Kun tätä palautetta ajattelin tarkemmin, niin tämän vuoden aikana olen todellakin jo alkanut miettimään, että hitsit, minä menen tunneille, teen parhaani ja se saa riittää. Harjoittelen tunnit ahkerasti, kertaan ja fiilistelen. Jos nyt joku askel tai ryhminmuutos ei mene ihan justiinsa niin se saa kuulua asiaan… ainakin minun kohdallani. Uskon että tämä on vapauttanut minua paljon ja olen päässyt ryhmäliikunnan ohjauksissa jo antamaan omaa persoonaa ja sitä positiivista energiaa myös tunneilleni. Ja arvatkaapa mitä, minä olen jopa viimein alkanut uskomaan itseeni, olen aikamoinen energiapommi kun musat lähtee soimaan.
Edelleen teen superpaljon töitä, että muistan koreografiat, askeleet ja muut tarvittavat härpäkkeet. Mutta tässäkään työssä ei taida kukaan kokevansa olevan valmis, aina löytyy hiottavaa ja muistattavaa, erilaisia asiakkaita ja erilaisia tilanteita, muistattava ennen kaikkea, että myös me ohjaajat ollaan vaan ihmisiä ja omia persoonia. Tämä rauhoittaa tavallaan minua ja osaan jo elää tämän keskeneräisyyden kanssa. Tiedän myös missä olen hyvä ja annan sen kyllä myös vastaisuudessa näkyä.
Enpä juuri tiedä onko tarinalla opetusta, vai oliko vaan pään tuulettelua, mutta minä oivalsin jotain asiakkaalta saadun palautteen johdosta. Alla asioita joita haluan sinun päivääsi jakaa.
-Etsi päivääsi positiivisia pieniä asioita ja anna myös ympärillesi positiivia asioita. Lähetä vaikka viesti läheisellesi, että -oot ihgu =)
-Kun saat positiivista palautetta, niin aaaah, nauti siitä
-Usko itseesi ja tekemiseesi, loppupeleissä sinä päätät oman fiiliksen millä viet päivän läpi
-Älä anna ympärillä olevien ihmisten mielipiteiden määritellä, kuka oikeasti olet. Ole rohkeasti oma itsesi ja varaudu siihen, että aina on joku joka sinusta ei tykkää tai todellakin tykkää. Tärkeintä on, että tykkäät itse itsestäsi =)
-Jos mahdollista jätä energiaa ja positiivista vibaa syövät ihmiset sivummalle ja keskity ihmisiin, joiden kanssa sinulla on hyvä olla ja aidosti haluat viettää aikaasi
-Uskalla ottaa haasteita vastaan, sillä haasteet ja pienet kuopat tiellä opettaa kaikista eniten ja tekee sinusta vahvemman.
-Kun hyppäät turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle, sieltä se tulos ja vahvempi sinä syntyy
Hei parasta viikkoa juuri sinulle, mietiskele mikä on sinun vahvuutesi ja anna sen näkyä ja kuulua
–Mira-
